lauantai 17. syyskuuta 2016

Salaisessa, villiintyneessä puutarhassa








Maaseudun rauhassa, 
haavanlehtien havinassa,
muuttolintujen huuhdoissa,
salaisessa, hieman villiintyneessä puutarhassa
aika muodostaa suuremman kokonaisuuden
ja sekunnit, minuutit menettää merkityksensä.
Olen enemmän läsnä omassa itsessäni. 

Kuvat: omia


torstai 28. tammikuuta 2016

Yhteys


Kun päivä on elämän kurjin, 
eikä kukaan ymmärrä. 
"Äiti on ihan tyhmä, 
enkä minä saa koskaa, ikinä, mitään..."


Kuva: J.Kuisma

tiistai 26. tammikuuta 2016

Muistelen





Muistelen viime talvea, 
toisia polkuja, joita silloin kuljin. 

Ei parempia, ei huonompia. 
Vain eri polkuja. 



Kuvat: omia





tiistai 25. elokuuta 2015

Lapsen tuoksu








Kuljen täysissä tyhjissä huoneissa, 
kun äänet on vaimentuneet 
aamun kohinasta hiljaisiksi huokauksiksi 
kissojen kääntäessä kylkeään unissaan. 

Imen sisääni pehmeää lapsen tuoksua, 
joka avoimista vuoteista tulvii.

Että muistan sen hetkinä, 
jolloin lapsuus väistyy ja 
tilalle vaihtuu hormonien huuruiset taistelut
meidän kaikkein etsiessä sitä oikeaa minää.


Kuvat: omia

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Mitä on ovien takana?








Maailmalla tulee miettineeksi
ketä asuu näiden karheiden ovien takana.
Kuka käy vinosta portista
tai tekee päiväkävelyn puistikossa, 
jossa virtaa puro?

Ovatko he onnellisia, 
tyytyväisiä osaansa?
Vai kaikuuko porttikongeissa 
syvät huokaukset?

Kuvat: omia 



maanantai 11. toukokuuta 2015

Keltainen toukokuu


Niin nopeasti kulkee aika. 
- Taas kesän kynnyksellä.

Kuva: oma 


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Eräänä sunnuntaina








Kevättalven armoton aurinko ajaa ulos. 
Pois sisältä ahdistumasta pölyisistä nurkista. 
Ulkona se puhdistaa näkymän, 
pehmentää särmiä. 

Tekee pululle lämpökaapin. 

Kuvat: omia