Varalle

Talven varalle, jonkun pinoamat. 

Nyt jo harmahtavat, silloin joskus lumen alle unohdetut. 

Minkä varalle pullot? 

Kai nekin on unohdettu. Tarkoituksella. 

Mitä muistoja keräät varastoosi?

Mikä koskettaa sinua tänään niin, että sen muistaessasi saat lohtua synkällä hetkellä huomenna?

Onko se lempeä kesätuuli hiuksissasi,

perhosen siiven kosketus ihollasi tai kissan kehräys sylissäsi?

Lapsen käsi kädessäsi vai ystävän halaus harteillasi? 

Suudelma rakkaan huulilta huulillasi?

Mitä talletat tästä päivästä sydämeesi pahan päivän varalle?

Kuvat: 1. ja 4. omat, 2. ja 3. J.Kuisma

Mistä se tietää?

Niin kauniit värit tarjoaa luonto. 

Ajan patinasta puhumattakaan.

Värit, jotka silmä kestää. Jaksaa katsoa. 

Mistä se tietää, mitä tänään tarvitsen? 

Pölynä ilmaan

Kesä on muuttunut haituviksi, 

noussut pölynä ilmaan. 

Puimurin ahne kita ottaa viimeisetkin rippeet mukaansa.  

Aurinko ei kipua enää yhtä ylös. Eikä aikaisin. 
Se uinuu aamuisin pitkään kehdossaan, 
on raukea. 

Kesän ja syksyn välissä on muuri. 
Kun sen yli on kerran päästy, paluuta ei ole samaa reittiä takaisin.
On kierrettävä talven takaa, kevään selän taakse. 
Siellä kärkyttävä hetkeä, kun se kumartaa. 

Silloin, oi silloin, otan vauhdin ja hyppään sen yli pukkihyppyä. 
Kohti uutta kesää. 


Kuvat: 1. ja 2. J. Kuisma, 3. ja 4. omat. 

Kaksi päivää

Kaksi päivää Helsingin sykkeessä 

sai taas mielen halajamaan rauhaan. 

Verkkaiseen elämään,

pysähtyneisyyden tilaan

jossa kellolla ei ole merkitystä. 

Kunpa voisinkin elää niin,

että vellikello on ainoa kello

jota seurata.

Kuvat: 1. ja 3. J. Kuisma, 2. ja 4. omia. 

Johtotähti

Jokaisen elämässä pitäisi olla jokin johtoajatus tai -tähti. 

Usko johonkin, edes omaan itseensä.  

Joillain on usko suurempiin voimiin. 

Ehkä jumaluuteen, ihmisyyteen tai vaikka kohtaloon...

Kuitenkin: Jos kadottaa uskonsa omaan itseensä, kadottaa elämänsä todellisen merkityksen.

Kuvat: Joonatan Kuisma