Juuri tähän voisin pysäyttää ajan.
Hetkeen ennen täydellistä pimeyttä.
Silittää vielä vihreää nurmea,
hellästi - ettei se menisi pois.
Tankata tätä vanhaa valoa, että jaksaa tarpoa mustassa pimeydessä,
kunnes kukko ottaa askeleita kohti uutta kevättä.
Kuvat: J. Kuisma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti