Kuljen täysissä tyhjissä huoneissa,
kun äänet on vaimentuneet
aamun kohinasta hiljaisiksi huokauksiksi
kissojen kääntäessä kylkeään unissaan.
Imen sisääni pehmeää lapsen tuoksua,
joka avoimista vuoteista tulvii.
Että muistan sen hetkinä,
jolloin lapsuus väistyy ja
tilalle vaihtuu hormonien huuruiset taistelut
meidän kaikkein etsiessä sitä oikeaa minää.
Kuvat: omia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti